Sanna-Mari Prittinen on yhteisölliseen ja orgaaniseen taiteeseen syventynyt kuvataiteilija Pohjanmaalta. Sosiaaliseen taideprosessin hän aloitti kymmenen vuotta sitten työskennellessään suurten maalausten parissa lähes sadan lapsen kanssa. Taiteesta tuli rajatonta ja kevyttä. 

​

"Tällä hetkellä työskentelen Pohjanmaan lisäksi Espanjan Andalusiassa. Uusin inspiraation lähteeni on palaneet metsät Euroopassa. Taiteen tekemiseen sisältyy huoli ympäristöstä ja ilmaston lämpenemisestä.  Uudenlaisen, kontrastisemman maiseman mukana maalauksista on tullut veistoksellisempia. Uusina tekniikoina teoksissa on orgaaninen hiili, tuli ja puukaiverrus."

Prittisen mieleisin materiaalini on muste. Hän maalaa, piirtää ja veistää, muttei useinkaan erittele tekniikoita niiden sekoittuessa.  Yhteisötaidettaan hän kutsuu nimellä MeWeArt. Vastapainoksi sosiaaliselle taiteelle, hän tekee teoksia myös omissa oloissani yksin tai omien lastensa, sekä koiransa kanssa. MeWeArt on onnistunut osallistamaan tuhansia ihmisiä yhteisessä dialogissa, joka käydään joskus sanallisesti, joskus sanattomasti kehon liikkeen ja kädenjäljen tahdittamana. Tekemisen prosessi on lähes aina sattumanvarainen, kuten myös siihen osallistuvat ihmiset. Yhteisteokset toteutuvat kuin leikki vailla päämäärää, tavoitteenaan vain elää yhteinen hetki.

 

Uusimmat työpajat ovat käsitelleet myös kävelemisen estetiikkaa, johon Prittinen on erikoistunut viimeisimmässä projektissaan nimeltä Metsän kokemus.

"Teen monialaisesti töitä lasten ja nuorten, mutta myös aikuisten parissa. Maisema- ja luontokokemuksen kuvaamisessa olennaisin peilini on toinen ihminen. Useimmat teokseni kertovat maailmasta lasten kokemana. Toisinaan teosprosesseissa on mukana myös eläimiä.  Myyty yhteisötaide tuottaa tekemiselle mahdollisuuden jatkua - jokaisesta myydystä teoksesta käytän osan ilmaisen yhteisötaidepajan järjestämiseen. Projektien yhteydessä teen myös yhteistyötä erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa."

​

Sanna-Mari Prittinen is a visual artist from Ostrobothnia who is deeply involved in communal and organic art. She started the social art process ten years ago when she was working on large paintings with almost a hundred children. Art became limitless and light.

​

"At the moment, in addition to Ostrobothnia, I work in Andalucia, Spain. My newest source of inspiration are the black forests, wildfire areas in Europe. Making art includes concern for the environment and global warming. Along with the new, more contrasting landscape, the paintings have become more sculptural. The new techniques in the works include organic carbon, fire and wood engraving."

Prittinen's favorite material is ink. She paints, draws and sculpts, but does not often separate the techniques as they mix. She calls her community art MeWeArt. As a counterweight to social art, she also paints and sculpts, alone or with her own children and her dog. MeWeArt has succeeded in involving thousands of people in a common dialogue, which sometimes takes place verbally, sometimes non-verbally, paced by body movement and handprints. The process of making is almost always random, as are the people involved in it. The joint works are realized like a game without a goal, with the goal just to live a shared moment.

 

The latest workshops have also dealt with the aesthetics of walking, which Prittinen has specialized in in her latest project called Experience of the Forrest.

"I work in many fields with children and young people, but also with adults. When describing the experience of landscape and nature, my most essential mirror is another person. Most of my works tell about the world as experienced by children. Sometimes animals are also involved in the work processes. Community art that is sold provides an opportunity to continue making - from every work that is sold, I use a part for organizing a free community art workshop. In connection with the projects, I also cooperate with various charities."